Olen kuluttanut viimeisestä viikosta aivan liikaa aikaa etsien aikoinaan aloittamani blogin, miten ihmeessä voikin olla niin huono muisti että ei löydy vaikka miten selaisi ! Ja tietenkin semmoisella sähköpostiosoitteella mikä ei enää aikoihin ole ollut käytössä. 

 

Taas kirjotuttaa, näinpä lähdetään sitten kokeilemaan miten paljon ja millaista tekstiä sitä saa aikaiseksi. Nyt heti alkuun on semmoinen tunne että tekisi mieli kirjoittaa joskus koetuista tunteista, ja siitä kuinka joskus on ikävä menneisyyden ihmisiä ja tapahtumia, mutta aika taas näyttää miten kovasti lähtee rönsyilee, aika paha taipumus allekirjoittaneella siihen.

 

Pienet alkupuheet olkoon siinä, ja sit menoks.

 

Oli silloin vielä aurinkoisia ja lämpimiäkin kelejä, mutta kylmenemään päin jo mentiin, ja se päivä oli ehkä sen syksyn sateisin, mutta en silti olisi mieluummin ollut missään muualla.

Kengät aivan litimärät, tukasta tippui vettä kasvoille, mutta silti siinä hetkessä sun lähellä mulla oli lämmin ja hyvä.

Sun kädet mun ympärillä, huulet mun huulilla, se hetki olisi saanut kestää ikuisuuden.

 

 

Tästä lähdetään liikkeelle, mutta se olkoon toisen päivän kirjoitus se. 

 

Ps. Sä olet yhäkin ihana